Lisätietoa kotitalousvähennyksestä

KOTITALOUSVÄHENNYS

Alla on keskeisimmät asiat kotitalousvähennyksestä, jotka liittyvät asunnon remontointiin. Verohallinto uudisti ohjeensa kotitalousvähennyksestä vuonna 2009 (Dnro 185/32/2009, 19.8.2009).

Yleistä

Kotona teetetyn työn kustannukset saa osittain vähentää veroista. Vähentää saa 30 % maksetusta palkasta ja palkan sivukulut, jos työn tekee palkattu työntekijä. Jos työn tekee ennakkoperintärekisteriin merkitty yritys tai yrittäjä taikka yleishyödyllinen yhteisö, vähennys on 60 % laskussa olevasta työn osuudesta, työkorvauksesta. Työkorvauksella tarkoitetaan ennakkoperintälaissa yrittäjälle, yritykselle tai yleishyödylliselle yhteisölle työn tekemisestä maksettua korvausta, joka ei ole luonteeltaan palkkaa. Kotitalousvähennys on henkilökohtainen. Se ei ole kotitalouskohtainen, joten esimerkiksi puolisoista vähennyksen voi saada kumpikin erikseen, jos heillä on riittävästi vähennettäviä kustannuksia.

Vuodesta 2009 alkaen vähennyksen enimmäismäärä on 3000 euroa vuodessa. Vähennettävien kustannusten omavastuu vuodessa on 100 euroa. Vähennys tehdään verovelvollisen veroista, jolloin vähennyksestä saatava hyöty on suoraan verrannollinen vähennyksen määrään.

Vähennykseen oikeuttaa tavanomainen kotitalous-, hoiva- tai hoitotyö sekä asunnon ja vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyö.  Tavanomaisuus -vaatimus koskee sekä kotitaloustyötä että hoiva- ja hoitotyötä. Tavanomaisuudella tarkoitetaan työtä, jota normaalisti tehdään kodin ja siellä asuvien henkilöiden hyväksi.

Kotitalousvähennyksen tarkoitus on ollut parantaa työllisyyttä kannustamalla kotitalouksia teettämään ulkopuolisilla sellaisia töitä, jotka ne aikaisemmin ovat tehneet itse. Lisäksi tarkoitus on ollut edistää asuntojen omatoimista ylläpitotoimintaa ja torjua harmaata taloutta.

VÄHENNYKSEEN OIKEUTTAVA TYÖN OSUUS

Kotitalousvähennyksen saa vain teetetystä työstä aiheutuneista kustannuksista. Vähennystä ei saa työhön liittyvistä laitteista, tarvikkeista tai matkakuluista.

Yrittäjän tai yrityksen laskussa on oltava eriteltynä työn osuus, esimerkiksi tuntihinta kerrottuna työtuntien määrällä tai urakkahinta, erikseen muista kustannuksista. Yrityksen tulee itse arvioida työn osuus, koska yrityksellä itsellään on tähän paras asiantuntemus ja parhaat edellytykset. Työn hinnan tulee vastata mahdollisimman tarkoin yksittäistapauksessa syntyneitä todellisia kustannuksia. Työn hintaa ei saa laskulla keinotekoisesti kasvattaa kotitalousvähennykseen oikeuttamattomien erien avulla. Esimerkiksi laitteiden ja tarvikkeiden osuuden on laskulla vastattava sitä tosiasiallista hintaa, mitä yritys yleisesti laskuttaa asiakkailtaan.

Verohallitus on aikaisemmassa ohjeistuksessaan katsonut, että ennakkoperintärekisteriin merkitylle yritykselle tai yrittäjälle maksetusta työkorvauksesta ainoastaan henkilön työn osuus oikeuttaa vähennykseen, ei työssä käytetyn koneen osuus. 

Keskusverolautakunta antoi 19.11.2008 ennakkoratkaisun kotitaloustyön laskemisesta tilanteessa, jossa laskutettava työ koostui sekä henkilökohtaisesta työstä että koneen osuudesta (KVL 64/2008).

A:n oli tarkoitus tilata ennakkoperintärekisteriin merkityltä B Oy:ltä omakotitaloonsa asennettava maalämpöjärjestelmä. Maksettava työkorvaus sisälsi työn suorittavien henkilöiden palkkakustannusten lisäksi osuuden porauksessa käytettävistä koneista aiheutuneista kustannuksista. A sai tuloverolain 127 b §:n 2 kohdan nojalla vähentää 60 prosenttia maksetusta työkorvauksesta, joka piti sisällään myös koneen osuuden. Äänestys 5-2.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valitti päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen 12.8.2009 antamallaan ratkaisullaan, taltionumero 1897, vuosikirjanumero KHO 2009:73. Äänestys 3 –.2.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevää kantaa noudatetaan jatkossa verotusta toimitettaessa ja haettaessa muutosta jo toimitettuihin verotuksiin. 

ENNAKKOPERINTÄREKISTERÖINNIN MERKITYS

Kotitalousvähennyksen saamisen edellytyksenä on voimassa olevan tuloverolain 127b §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan, että työn tekevä yrittäjä tai yritys on merkitty ennakkoperintärekisteriin ja harjoittaa tuloveronalaista toimintaa.

Jos yrittäjä tai yritys ei kuulu ennakkoperintärekisteriin, ei vähennystä myönnetä lainkaan, ei edes samansuuruisena kuin palkasta. Kunnille maksetut suoritukset, kuten esimerkiksi kunnalliselle kotiavustajalle maksettu suoritus, eivät oikeuta vähennykseen. Kunnat on tarkoituksenmukaisuussyistä merkitty ennakkoperintärekisteriin, mutta ne eivät ole verovelvollisia omalla alueellaan harjoittamastaan elinkeinotoiminnan tulosta (TVL 21.4 §, viimeinen lause).

Jos sen sijaan kuntayhtymä harjoittaa veronalaista elinkeinotoimintaa ja on merkitty ennakkoperintärekisteriin, sille maksettu suoritus oikeuttaa vähennykseen. Kuntayhtymä on verovelvollinen alueellaan harjoittamasta elinkeinotoiminnasta (TVL 21.4 §). Jotta kuntayhtymän tekemän työn perusteella voidaan myöntää vähennys, on selvitettävä harjoittaako se tuloveronalaista toimintaa. Selvitys tulee pyytää joko kuntayhtymältä itseltään tai Verohallinnolta.

Työkorvauksen maksajan tulee tarkastaa suorituksen maksuhetkellä kuuluuko työn tekevä yritys tai yrittäjä ennakkoperintärekisteriin. Rekisteröinti tarkistetaan Internetistä yritys- ja yhteisötietojärjestelmän julkisesta tietopalvelusta www.ytj.fi . Palvelu on maksuton ja tietoja voi hakea joko yrityksen nimellä tai Y-tunnuksella. Merkinnän voi lisäksi tarkistaa Verohallinnon palvelunumerosta 020 697 030.

Jos yritys tai yrittäjä ei kuulu ennakkoperintärekisteriin, maksajan on toimitettava suorituksesta ennakonpidätys. Kotitalouden ei kuitenkaan tarvitse toimittaa ennakonpidätystä, jos samalle saajalle työstä maksettava määrä on enintään 1500 euroa vuodessa. Kotitalousvähennyksen saaminen edellyttää kuitenkin aina, riippumatta suorituksen määrästä, että yritys tai yrittäjä kuuluu ennakkoperintärekisteriin.

Käytännössä työn teettävä kotitalous tarkastaa ennakkoperintärekisteröinnin sopimuksentekohetkellä, jotta voi varmistua muun muassa oikeudestaan kotitalousvähennykseen. Jos kotitalous on tarkastanut ennakkoperintärekisteröinnin sopimuksentekohetkellä, tämä on katsottava riittäväksi, jos toimeksiantosopimus koskee esimerkiksi määräaikaista remonttityötä tai muuta enintään vuoden kestävää määräaikaista työtä. Jos työ perustuu yli vuoden kestäneeseen toimeksiantosopimukseen, niin maksajan on tarkastettava ennakkoperintärekisteröinti vähintään kerran vuodessa sen varmistamiseksi, että yritystä tai yrittäjää ei ole poistettu ennakkoperintärekisteristä. Edellä olevaa kantaa sovelletaan vain kotitalousvähennyksen vähennysedellytyksiä harkittaessa.

Ennakkoperintärekisterin tarkastaminen on suorituksen maksajan velvollisuus. Tästä huolimatta yritys voi kuluttajasuojalain nojalla joutua vahingonkorvausvastuuseen siitä, että on jättänyt kertomatta toimeksiantajalleen, että ei kuulu ennakkoperintärekisteriin.

Korkein oikeus on päätöksessään (KKO 2008:91) velvoittanut remonttiyrityksen korvaamaan asiakkaalleen 750 euroa vahingonkorvausta menetetystä 1 165 euron kotitalousvähennyksestä, koska yritys ei ollut kertonut, ettei se ole ennakkoperintärekisterissä.

VÄHENNYSTÄ EI SAA OMASTA TYÖSTÄ

Tuloverolain 127 a §:n mukaan kotitalousvähennystä ei myönnetä verovelvollisen itse tekemästä työstä eikä työstä, jonka on tehnyt vähennystä vaativan verovelvollisen kanssa samassa taloudessa asuva henkilö.

Vähennystä ei saa esimerkiksi palkoista, jotka verovelvollinen maksaa puolisolleen, avopuolisolleen tai kotona asuville lapsilleen. Hallituksen esityksen 144/2006 mukaan vähennystä ei saa myöskään työstä, joka on ostettu verovelvollisen omalta tai hänen kanssaan samassa taloudessa asuvan henkilön yritykseltä ja työn tekee verovelvollinen itse tai hänen kanssaan samassa taloudessa asuva henkilö.

TYÖN TEKEMISPAIKKA

Vähennykseen oikeuttaa vain kotona tehty työ

Vähennykseen oikeuttaa työ, joka on tehty vähennystä vaativan verovelvollisen, hänen puolisonsa tai edesmenneen puolisonsa vanhempien, ottovanhempien, kasvattivanhempien tai näiden suoraan ylenevässä polvessa olevien sukulaisten tai edellä mainittujen henkilöiden puolisoiden käyttämässä asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa (tuloverolaki 127a §). Muualla tehty työ ei oikeuta vähennykseen. Esimerkiksi muualla pidettävien juhlien järjestäminen tai muualla tapahtuva ruuan laitto ei oikeuta vähennykseen. Sama koskee myös muualla tapahtuvaa vaatteiden huoltoa. 

Pesulapalvelua ei pidetty luonteeltaan tavanomaisena kotitaloustyönä, koska työn tekemispaikka ei palvelua suoritettaessa ollut kotona (Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu 2001/52).

Lisäksi esimerkkinä vähennykseen oikeuttamattomasta muualla tehdystä työstä voidaan mainita asunnon ovien tai muiden liikuteltavien osien muualla kuin kotona tapahtuva korjaus kuten lakkaus, maalaus tai hionta.

Alenevassa polvessa olevien sukulaisten käyttämässä asunnossa tehty työ ei oikeuta vähennykseen. Esimerkiksi vanhemmat eivät voi vähentää lastensa asunnon korjauskustannuksia elleivät samalla asu siinä.

Asunnon hallintatavalla ei ole merkitystä vähennyksen myöntämisen kannalta. Asunto voi olla omistus- tai vuokra-asunto. Asuminen voi perustua myös asunnon luovutuksen yhteydessä pidätettyyn asumisoikeuteen.  Esimerkiksi vanhemmat ovat voineet lahjoittaa asunnon lapsilleen, mutta säilyttäneet itsellään asumisoikeuden siihen. Pelkästään asunnon omistaminen ei oikeuta vähennykseen. Verovelvollisen tai hänen tuloverolain 127a §:ssä mainitun sukulaisen on tullut käyttää asuntoa vakituisena tai muuna asuntonaan, jotta kotitalousvähennys myönnetään.

Mikä kuuluu asuntoon  

Asuntoon kuuluvaksi katsotaan myös piha-alue ja sillä olevat asumista palvelevat rakennukset ja rakennelmat kuten esimerkiksi erillinen sauna, varasto, autotalli ja puuvaja.  Piha-alueella tarkoitetaan yleensä tonttia.  Haja-asutusalueella piha-alueena voidaan pitää rakennusta ympäröivää enintään 10 000 neliömetrin suuruista aluetta. Piha-alueen ulkopuolinen yksityistie ei myöskään kuulu asuntoon.

Asuminen yhtymän tai kuolinpesän asunnossa

Luonnolliset henkilöt saavat vähentää yhtymänä hallitun tai kuolinpesään kuuluvan asunnon korjaus- ja perusparannustyöstä aiheutuneet kustannukset, jos he yhtymän tai kuolinpesän osakkaina asuvat kyseisessä asunnossa ja maksavat kustannukset itse. On selvää, että yhtymän tai kuolinpesän omistamassa asunnossa vuokralla asuva voi saada vähennyksen.

Yhteiskäytössä oleva vapaa-ajan asunto

Joskus vapaa-ajan asunto voi olla useampien kotitalouksien tai henkilöiden yhteiskäytössä. Jos yhteiskäytöstä esitetään selvitys, on kotitalousvähennykseen oikeus kaikilla asuntoa käyttäneillä henkilöillä, jotka ovat osallistuneet kotitalousvähennykseen oikeuttaviin kustannuksiin.  Vähennys myönnetään siinä suhteessa, missä kukin on kustannuksiin osallistunut.

VÄHENNYKSEEN OIKEUTTAVA TYÖ

Vähennykseen oikeuttaa tavanomainen kotitalous-, hoiva- tai hoitotyö sekä asunnon ja vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyö.  Tavanomaisuus -vaatimus koskee sekä kotitaloustyötä että hoiva- ja hoitotyötä. Tavanomaisuudella tarkoitetaan työtä, jota normaalisti tehdään kodin ja siellä asuvien henkilöiden hyväksi.

Asunnon ja vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyö

Kotitalousvähennykseen oikeuttaa verovelvollisen tai tämän tuloverolain 127 a §:n 5 momentissa tarkoitettujen sukulaisten (verovelvollisen, hänen puolisonsa tai edesmenneen puolisonsa vanhempien, ottovanhempien, kasvattivanhempien tai näiden suoraan ylenevässä polvessa olevien sukulaisten tai edellä mainittujen henkilöiden puolisoiden) käytössä olevan asunnon ja vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyö. Jos verovelvollisella tai hänen edellä mainituilla sukulaisillaan on käytössään vakituisen asunnon ja vapaa-ajan asunnon lisäksi muukin asunto, vähennys voidaan myöntää kunkin asunnon korjauskustannuksista. Vähennysoikeus ei sen sijaan koske esimerkiksi sijoitusasuntoa, jota verovelvollinen tai hänen edellä mainittu sukulaisensa ei käytä asuntonaan. 

Vuokralainen saa vähentää vuokraamassaan asunnossa teettämänsä kunnossapito- ja perusparannustyön kotitalousvähennyksenä. Vuokralainen voi vähentää samat kustannukset, jotka omistaja itsekin saisi vähentää, jos asuisi tässä asunnossa.

Vähennykseen oikeuttavaa kunnossapito- ja perusparannustyötä on esimerkiksi keittiön, kylpyhuoneen, ja muiden huoneiden remonttityöt. Omakotitalossa vähennykseen oikeuttaa sähkö-, putki-, kaapelityöt sekä kellaritilojen ja saunan remontti sekä ulkokunnostus kuten maalaus. Jos perusparannus- tai kunnostustyössä käytetään valvojaa, myös valvojan työn perusteella saa vähennyksen, jos työ tehdään verovelvollisen tai tämän tuloverolain 127 a §:n 5 momentissa tarkoitettujen sukulaisten asunnossa.
 
Erilaiset sähkö-, vesi-, viemäri- ja muut vastaavat liittymismaksut eivät oikeuta vähennykseen. Verohallituksen ohjeistuksessa vähennystä ei ole saanut myöskään liittymismaksuun sisältyvästä työn osuudesta, koska liittymismaksut voivat olla palautus- tai siirtokelpoisia. Kotitalousvähennystä on kuitenkin pidetty verotus- ja oikeuskäytännössä omana erillisenä vähennyksenään, joten Verohallitus katsoo, että vähennys voidaan myöntää jatkossa myös liittymismaksuun sisältyvästä työn osuudesta, siltä osin kun työ tehdään verovelvollisen asunnossa tai piha-alueella (ks. kohta ” Mitä kuuluu asuntoon”). Luonnollisesti työn tekijän on oltava tuloverovelvollinen ja ennakkoperintärekisteriin merkitty. Verovelvollisen asunnossa ja piha-alueella tapahtuneen työn osuus tulee olla eriteltynä laskussa.

Kuntotarkastuksesta, muista tarkastuksista tai erilaisista mittauksista aiheutuneet kustannukset eivät oikeuta vähennykseen lukuun ottamatta tilannetta, että ne ovat vähäinen ja kiinteä osa kunnossapito- ja perusparannustyötä. Samoin vähennyskelpoisina ei pidetä hälytys- tai turvajärjestelmän asentamisesta ja kunnossapidosta aiheutuneita kustannuksia eikä hälytys- ja turvajärjestelmistä mahdollisesti aiheutuneita ylläpito- tai muita palvelumaksuja.

Asuntoon välittömästi ennen sisään muuttoa tehty remontti

On tavallista, että asukas tekee omaan käyttöön ostamaansa käytettyyn asuntoon remontin ennen asuntoon muuttamista. Käytännössä työn tekemisen ajankohtaa ja sitä milloin asuntoon on muutettu voi olla vaikea näyttää, joten kotitalousvähennys voidaan hyväksyä, jos se on tehty välittömästi ennen asunnon omaan käyttöön ottamista.

Jos rakennuttaja tekee uuteen myymäänsä asuntoon ostajan toivomia muutoksia, ne eivät ole tuloverolaissa tarkoitettua peruskorjausta tai kunnossapitoa, joten vähennystä ei näistä kustannuksista saa.

Kodin koneiden ja laitteiden korjaus- ja asennustyö ei yleensä oikeuta vähennykseen

TVL 127a §:n 2 momentin mukaan asunnon kunnossapitotyönä ei pidetä kodin koneiden ja laitteiden korjaus- tai asennustyötä. Koneilla ja laitteilla tarkoitetaan mm. kylmäkalusteita, liettä, liesituuletinta ja pesukonetta.

Jos kuitenkin kodin koneiden asennus esimerkiksi keittiöremontin yhteydessä on osa suurta korjausurakkaa, se voidaan katsoa osaksi korjaustyötä. Keittiökaappien asennus voidaan rinnastaa asunnon korjaamiseen ja kunnostamiseen.

VÄHENNYKSEN SAA VAIN LUONNOLLINEN HENKILÖ

Kotitalousvähennys myönnetään vain luonnolliselle henkilölle. Kuolinpesä ei voi saada vähennystä lukuun ottamatta henkilön kuolinvuodelta toimitettavaa verotusta. Vähennystä ei myönnetä esimerkiksi osakeyhtiölle, joka myös asunto-osakeyhtiö on, yleishyödylliselle yhteisölle tai muulle juridiselle henkilölle eikä yhteenliittymälle.

Elinkeinonharjoittaja ei voi saada kotitalousvähennystä elinkeinotoimintaan liittyvästä työstä tai elinkeinotoiminnassa käytettyjen rakennusten korjaamisesta. Vähennykseen ei oikeuta myöskään maatalouden harjoittajan maa- ja metsätalouteen liittyvä työ kuten karjanhoito, viljely eivätkä erilaiset maatalousrakennusten korjaustyöt. Maatalouden harjoittajan asuinrakennuksen korjaukseen kohdistuvat korjaustyöt oikeuttavat vähennykseen. Siltä osin kuin asuntoa käytetään esimerkiksi maatilamatkailuun, vähennystä ei kuitenkaan saa.

Osakkaan teettämät lisätyöt yhtiön teettämän remontin yhteydessä

Mikäli osakas teettää yhtiön remontin yhteydessä yhtiön remonttiin kuulumattomia lisätöitä, saa hän kotitalousvähennyksen sellaisista töistä, joiden kustannuksia ei kateta yhtiövastikkeella. Tällaisia töitä ovat esimerkiksi taloyhtiön teettämän putkiremontin yhteydessä osakkaan lisätyönä kylpyhuoneeseen tilaama erillinen lasitiiliseinä, kylpyhuoneen laajennus tai muu vastaava työ, jonka kustannuksista vastaa osakkeenomistaja itse muutoin kuin yhtiövastikkeella. Saadakseen kotitalousvähennyksen osakkaan on sovittava asiasta suoraan työn tekijän eli yleensä urakoitsijan kanssa ja maksettava lisälasku suoraan työn tekijälle. 

VÄHENNYKSEN PERUSTEENA OLEVAT TYÖKUSTANNUKSET

Kotitalousvähennyksen määrä riippuu siitä, palkkaako kotitalous työntekijän työsuhteeseen vai ostaako se työn ennakkoperintärekisteriin kuuluvalta yritykseltä tai yrittäjältä tai yleishyödylliseltä yhteisöltä.

Vähennys yritykselle ja yrittäjälle maksetusta työkorvauksesta

Verovelvollinen saa vähentää ennakkoperintärekisteriin merkitylle yritykselle tai yrittäjälle maksamastaan arvonlisäverollisesta työkorvauksesta 60 %. Myös yleishyödylliselle yhteisölle esimerkiksi urheilu- ja nuorisoseuralle tavanomaisesta kotitaloustyöstä tai hoiva- ja hoitotyöstä maksamastaan työkorvauksesta verovelvollinen voi vähentää 60 %.

Laskuun liittyvistä tavaroista ja matkakuluista ei saa vähennystä.

VÄHENNYKSEN MÄÄRÄ JA VÄHENTÄMISVUOSI

Kotitalousvähennyksen enimmäismäärä on vuodesta 2009 alkaen 3000 euroa vuodessa. Vähennyksen omavastuu on 100 euroa vuodessa henkilöä kohden. Määrät ovat samat riippumatta siitä ostetaanko palvelu yritykseltä tai yrittäjältä vai palkataanko työhön työsuhteinen työntekijä.

Omavastuu lasketaan vähennettävästä määrästä. Jos työn osuus yrityksen laskulla on esimerkiksi 4000 euroa, niin vähennettävä määrä on 2400 euroa (4000 x 60 %). Omavastuu 100 euroa vähennetään tästä 2400 eurosta, jolloin vähennys on 2300 euroa.

Omavastuuosuudesta johtuen vähennystä alkaa saa kun yritykselle maksetun vähennyskelpoisen työn osuus ylittää 166,67 euroa (166,67 x 60 % = 100 euron omavastuu). Vastaavasti työsuhteessa maksetun palkan määrän on oltava noin 192,31 euroa (192,31 x 30 % + 192,31 x 22 % = 100 euron omavastuu), ennen kuin vähennystä alkaa saada.

Täyteen vähennykseen, 3000 euroon oikeuttavat noin 5 166 euron suuruiset kustannukset, jos työn tekee ennakkoperintärekisteriin merkitty yritys tai yrittäjä (5 166 x 60 % - 100 on noin 3 000 euroa). Jos työn tekee palkattu henkilö ja palkan sivukulut ovat 22 %, täyden 3000 euron vähennyksen saa noin 5962 euron suuruisella palkalla (30 % x 5 962 + 22 % x 5962 – 100 on noin 3000 euroa).

Vähennys ja omavastuu ovat vuosikohtaisia. Vähennys myönnetään palkan, palkan sivukulujen tai työkorvauksen maksuvuonna sen jälkeen kun sen perusteena oleva työ on tehty. Jos palkka ja palkan sivukulut maksetaan eri vuonna, vähennys määräytyy silloinkin maksuvuoden mukaan.

MISTÄ VEROSTA VÄHENNYS TEHDÄÄN

Kotitalousvähennys tehdään ensisijaisesti valtion tuloverosta. Vähennys tehdään ansiotuloista ja pääomatuloista suoritettavista veroista verojen määrien suhteessa. Ansiotuloista menevästä verosta vähennys tehdään muiden vähennysten jälkeen ennen alijäämähyvitystä. Siltä osin kuin vähennys ylittää valtion tuloveron määrän, ylittävä osa vähennetään kunnallisverosta, vakuutetun sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksusta ja kirkollisverosta näiden verojen suhteessa. Sairausvakuutuksen päivärahamaksusta vähennystä ei voi tehdä.

Jos verot eivät riitä vähennyksen tekemiseen tai vähennystä ei  muusta syystä voi tehdä, kustannuksia ei voi vähentää myöhempien vuosien verotuksessa.

KOTITALOUSVÄHENNYS PUOLISOILLA

Tuloverolain 7 §:n mukaan tuloverolaissa tarkoitetaan puolisoilla sellaisia henkilöitä, jotka ennen verovuoden päättymistä ovat solmineet avioliiton. Tuloverolain puolisoita koskevia säännöksiä sovelletaan myös avioliitonomaisissa olosuhteissa verovuonna yhteisessä taloudessa avioliittoa solmimatta jatkuvasti eläneisiin henkilöihin, jotka ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa tai joilla on tai on ollut yhteinen lapsi.

Kotitalousvähennyksen enimmäismäärä on henkilökohtainen. Puolisoista täyden vähennyksen voi saada kumpikin, jos molemmilla on vähennettäviä kustannuksia. Vähennys myönnetään siltä osin kuin vähennettävä osa kustannuksista kummankin osalta ylittää omavastuuosuuden 100 euroa.

TVL 127 c §:n mukaan vähennys myönnetään puolisoille siten kuin he ovat vähennystä ennen verovuodelta toimitettavan verotuksen päättymistä vaatineet. Vähennystä ei voi siirtää puolisolta toiselle enää verovuodelta toimitettavan verotuksen päättymisen jälkeen. Jos kumpikin puoliso vaatii vähennystä samojen kustannusten perusteella, vähennys myönnetään ensisijaisesti sille puolisolle, jonka ansiotuloista ja pääomatuloista suoritettava valtion tulovero on verosta tehtävien vähennysten jälkeen suurempi. 

Jos vähennystä vaatineen puolison verot eivät riitä vähennyksen tekemiseen tai jos vähennykseksi vaadittu määrä ylittää säädetyn enimmäismäärän, veroviranomainen vähentää vähentämättä jääneen määrän toisen puolison veroista. Vähennys tehdään samalla tavalla kuin se olisi tehty, jos puoliso itse olisi vähennystä vaatinut. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan tarkoituksena on, ettei vähennys missään tapauksessa jäisi pienemmäksi verrattuna siihen, jos toinen puoliso olisi sitä vaatinut.

Esimerkki 1

Puolisot A ja B vaativat kumpikin kotitalousvähennystä. Kumpikin on esittänyt selvityksen vähennysvaatimuksensa perusteena olevista kustannuksista. A:lla vähennettävät kustannukset ovat 3 500 euroa (6000 euroa x 60 % - 100 euroa) ja B:llä 4 100 (7 000 euroa x 60 % - 100 euroa ). A:n verot ovat 20 000 euroa ja B:n 15 000 euroa.

A ja B saavat kumpikin 3000 euron vähennyksen.

Esimerkki 2

Puolisot C ja D vaativat kumpikin kotitalousvähennystä. Kummallakin on veroja 15 000 euroa. C:n vähennettävät kustannukset ovat 3200 euroa (5500 euroa x 60% -100 euroa) ja D:n 2300 euroa (4000 x 60% - 100 euroa). C:lle myönnetään maksimivähennys 3000 euroa. Koska enimmäismäärä ylittyi, ylimenevä määrä 200 euroa (3200 euroa – 3000 euroa) siirretään verotuksessa viran puolesta vähennettäväksi D:llä, jolle myönnetään yhteensä 2500 euron vähennys.

Esimerkki 3

Puolisot E ja G. G:n verot ovat 10 000 euroa. E:llä ei ole lainkaan veroja, mutta hän on vaatinut kotitalousvähennystä ja esittänyt sen perusteena olevia kustannuksia 1100 euroa (2000 euroa x 60 % -100 euroa). G on esittänyt vähennettäviä kustannuksia 3200 euroa (5500 euroa x 60 % - 100 euroa). E:llä vähentämättä jäänyt määrä 1100 euroa vähennetään G:n veroista. G saa vähentää yhteensä 4300 euroa.

Esimerkki 4

Puolisoilla H ja J on kotitalousvähennykseen oikeuttavia kustannuksia yhteensä 4000 euroa. He haluavat jakaa vähennyksen puoliksi. Kummankin vähennys on (2000 euroa x 60 % - 100 euroa) 1100 euroa, koska omavastuu vähennetään kummaltakin puolisolta. Jos vähennys olisi tehty vain toisella puolisolla, vähennys olisi ollut 2300 euroa, koska omavastuu olisi laskettu vain yhteen kertaan.

Verovelvollisen avopuoliso ja lapsi vähennyksen saajana

Avopuoliso, vaikka hänellä ei olisi omistusoikeutta asuntoon, voi saada vähennyksen, jos hän on maksanut vähennykseen oikeuttavia kustannuksia ja asuu asunnossa. Vähennyksen siirtäminen toiselle puolisolle koskee kuitenkin vain verotuksessa puolisoina pidettäviä henkilöitä. Verotuksessa puolisoina pidetään myös avoliitossa olevia, jotka ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa tai joilla on tai on ollut yhteinen lapsi.

Myös kotona asuva lapsi voi saada vähennyksen, edellyttäen että hänellä on tuloja, joilla hän on osallistunut vähennettävien kustannusten maksuun. 

RAHOITUS- JA OSAMAKSUSOPIMUS

Tietyissä tapauksissa työ voidaan ostaa yritykseltä samalla kun ostetaan esimerkiksi keittiö- tai kylpyhuonekalusteita. Kalusteiden ja asennustyön rahoitus voidaan siirtää rahoitussopimuksella rahoitusyhtiölle. Verotuskäytännössä osamaksusopimuksen maksuerän maksuvuosi on ollut ratkaiseva vähentämisvuoden kannalta. Rahoitussopimus voidaan sen sijaan rinnastaa lainan ottoon. Tällöin vähentämisvuodeksi katsotaan se vuosi, kun rahoitussopimus solmitaan.  Jos työ tehdään sopimuksen solmimisvuoden jälkeen, niin tällöin vähennyksen saa vasta, kun työ on tehty. Koska kotitalousvähennyksen saa vain työn osuudesta, tulee rahoitussopimuksessa eritellä työn osuus.

KUSTANNUSTEN VÄHENTÄMINEN PÄÄOMATULOSTA JA KOTITALOUSVÄHENNYKSENÄ

Kotitalousvähennys on oma erillinen vähennys, josta säädetään erikseen tuloverolaissa. Tällöin lienee katsottava, ettei kustannusten vähentäminen kotitalousvähennyksenä vaikuta omaisuuden hankintamenon määrittämiseen eikä pääomatuloista vähennettävien tulonhankkimiskulujen vähentämisoikeuteen.

Kotitalousvähennys ja asunnon hankintamenon määrittäminen

Asunnon luovutusvoitto on verovapaa, jos omistaja tai hänen perheensä on käyttänyt asuntoa omistusaikana yhtäjaksoisesti vähintään kaksi vuotta ennen luovutusta. Jos asunnon luovutus ei ole verovapaa, on mahdollisen luovutusvoiton määrittämiseksi laskettava asunnolle hankintameno. Hankintamenoon voidaan tällöin lukea mukaan myös se osa korjaus- ja perusparannusmenoista, jonka on saanut vähentää kotitalousvähennyksenä.

Kotitalousvähennys ja vuokratulosta vähennettävät kustannukset

Asunnon vuokralle antanut saa vähentää asuntoon kohdistuvat korjauskulut vuokratulon tulonhankkimiskuluina, jos vuokrausta voidaan pitää tulonhankkimistoimintana. Verotuksessa vuokrausta ei pidetä tulonhankkimistoimintana esimerkiksi silloin, kun asunto on vuokrattu lähisukulaiselle pelkkää yhtiövastiketta vastaan.

Jos asunto on vuokrattu sellaiselle sukulaiselle, esimerkiksi isovanhemmalle, jonka asunnossa tehdystä työstä aiheutuneet kustannukset saa vähentää kotitalousvähennyksenä, ei kotitalousvähennys ole este asuntoon kohdistuvien korjauskustannusten vähentämiseksi vuokratulosta.

KOTITALOUSVÄHENNYKSEN VAATIMINEN VEROTUKSESSA

Kotitalousvähennys voidaan ottaa huomioon jo ennakkoperinnässä, jos verovelvollinen sitä vaatii. Sen voi jättää myös vähennettäväksi lopullisessa verotuksessa.

Kotitalousvähennys huomioon ennakkoperinnässä

Kotitalousvähennys otetaan huomioon ennakkoperinnässä asiakkaan vaatimuksesta, jos työ on tehty ja palkka tai työkorvaus maksettu. Jos työ perustuu toistaiseksi voimassaolevaan sopimukseen, kuten esimerkiksi pitempiaikaiseen siivoussopimukseen, vähennys voidaan ennakkoperinnässä kuitenkin myöntää jo alkuvuodesta koko vuodelle.

Verokortin ennakonpidätyksen voi muuttaa sähköisesti käyttäen verokortti -verkossa palvelua. Tällöin palveluun syötetään sen kysymät kotitalousvähennystiedot. Jos asiakas tekee muutosvaatimuksen puhelimessa tai käy verotoimistossa, niin häneltä kysytään tarvittavat tiedot. Tositteet kuluista tai muu selvitys (esimerkiksi hoitosopimus) vähennyksen perusteista on esitettävä verotoimistoon vain sitä erikseen pyydettäessä.

Kotitalousvähennyksen vaatiminen lopullisessa verotuksessa

Vuodesta 2006 alkaen luonnolliset henkilöt ovat saaneet esitäytetyn veroilmoituksen. Verovelvollisen on vaadittava kotitalousvähennystä esitäytetyllä veroilmoituksella, ellei vähennystä ole siihen jo valmiiksi täytetty. Vähennys voi olla esitäytetyllä veroilmoituksella valmiina, jos verovelvollinen on hakenut muutosta ennakonpidätysprosenttiinsa tai ilmoittanut tiedot palkka.fi - palvelua käyttäen. Vuodesta 2009 alkaen verovelvollinen voi käyttää kotitalousvähennystietojen ilmoittamiseen myös Verohallinnon sähköistä palvelua Veroilmoitus -verkossa lukuun ottamatta joitakin erityistilanteita.

Niitä verovelvollisia varten, jotka eivät käytä sähköistä Veroilmoitus-verkossa palvelua, on esitäytetyn veroilmoituksen mukana lähetettävässä täyttöohjeessa vähennyksen vaatimista varten lomake 14 (VEROH 3086).

Tositteita ei liitetä palautettavaan veroilmoitukseen vaan kotitalouden on säilytettävä ne 6 vuotta maksuvuoden jälkeen ja esitettävä verotoimistolle ainoastaan pyydettäessä.

Lisää kotitalousvähennyksestä Verohallinnon sivuilta.

Lähde: Verohallinto